Unto oli ainoa Tanskan reissuporukastamme, kellä oli läppäri mukana. Ja koska pojulta tarinankerronta sujuu, lainaan tähän Unton blogista turinat reissustamme. Seuraavassa kuvattu ensikertalaisen sanoin reissumme Tanskan Maailmanvoittajaan 2010. Porukka oli mahtava, ja matka kerrassaan upea. Kiitos Riikka, Unto, Molla, Patton ja Bertta :) sekä muu bussijengi!
Captain's Log, reissun startti ja menomatka
Bullmastiffien erkkari ja Bertan karkumatka
Maailmanvoittaja ja paluumatka
tiistai 29. kesäkuuta 2010
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Bertta ANNA-lehdessä 22/2010
ANNA-lehti teki Bertasta ja minusta jutun Aptus show'ssa. Reportaasin tarkoituksena oli selventää maallikolle koiranäyttelymaailmaa. Teksti ei välttämättä kunnolla tässä blogissa näy, mutta näkyypähän kuvat jotenkin.
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Näytelmiä, matkustelua, uusia rotuja..
Hups, onpas tullut pitkä tauko...pahoittelut, ei oteta tavaksi. Paljon on parissa viikossa tapahtunut, tässä jälleen kuvasatoa :)
Olin toissa sunnuntaina Sukokan järjestämässä ryhmänäyttelyssä talkoohommissa. Vesisateessa pystytettiin telttoja, jaettiin pokaaleja, roudattiin ruokasäkkejä ja ennen kaikkea nautittiin aina niin mahtavasta Sukokalaisesta huumorista :) Yllättäen minua pyydettiin myös handlausavuksi. Pääsin iki ihanan Leon ranskiksen kanssa kehään. Hieman jännitti korkata pöytärotujen esittäminen tiukkana tunnetun Johan Juslinin kehässä. Kaikki meni kuitenkin nappiin ja Leon valittiin rotunsa parhaaksi. Upea poika! Pääsin pojun kanssa kehään sittemmin myös Kotkassa viime sunnuntaina, tulokseksi pu3. Kiitos Toni ja Noora tästä kokemuksesta, toivottavasti uusitaan taas joskus!
Kotkan kv näyttelyssä Bertta esiintyi narttujen kolmanneksi saaden vara-sertin ja ensimmäisen vara-cacibin :) Bertan lisäksi esitin Kotkassa myös Baileyn. Tiimityömme menikin nappiin ja tulokseksi Vsp ja ensimmäinen serti junnupojalle!
Toissa viikon lauantaina teimme pikavisiitin Kajaaniin. Junalla tietenkin, kuten viime aikoina on ollut tapana. Matka meni nappiin, mutta itse kehässä tyttö säikähti tuomarin sadetakkia ja tulokseksi Eva (ei voi arvostella). Mikä lie mörkökausi alkanut. Sama ujoilu toistui myös Pieksämäellä viime sunnuntaina, mutta Matti Luoson ollessa mukava tuomari sai Bertta mahdollisuuden tutustua tuomariin rauhassa. Kotkassa ujoutta ei ollut havaittavissa, kenties Kajaanin ja Pieksämäen sadesäällä ja tuomareiden sadevarusteilla oli vaikutuksensa pieneen tyttöön. Ennen en ole huomannut mitään ujoutta tuomareita kohtaan, kenties se kuuluu vain tähän ikään.
Menomatkan matkustimme tuttuun tyyliin yöjunalla.
Paluumatka suoritettiin intercity-junalla päiväsaikaan.
Kokenut junamatkailija malttaa jo istua aloillaan ilman remmiäkin :)
Välissä riehuttiin possun kanssa..
...ja sitten tietty nukuttiin.
Kotkan näyttelyn yhteydessä yövyttiin Tupun ja Jarin luona. Saimme jälleen ihanan mahdollisuuden majoittua ykkösluokan bussissa, täysin omassa rauhassa.
Olin toissa sunnuntaina Sukokan järjestämässä ryhmänäyttelyssä talkoohommissa. Vesisateessa pystytettiin telttoja, jaettiin pokaaleja, roudattiin ruokasäkkejä ja ennen kaikkea nautittiin aina niin mahtavasta Sukokalaisesta huumorista :) Yllättäen minua pyydettiin myös handlausavuksi. Pääsin iki ihanan Leon ranskiksen kanssa kehään. Hieman jännitti korkata pöytärotujen esittäminen tiukkana tunnetun Johan Juslinin kehässä. Kaikki meni kuitenkin nappiin ja Leon valittiin rotunsa parhaaksi. Upea poika! Pääsin pojun kanssa kehään sittemmin myös Kotkassa viime sunnuntaina, tulokseksi pu3. Kiitos Toni ja Noora tästä kokemuksesta, toivottavasti uusitaan taas joskus!
Kotkan kv näyttelyssä Bertta esiintyi narttujen kolmanneksi saaden vara-sertin ja ensimmäisen vara-cacibin :) Bertan lisäksi esitin Kotkassa myös Baileyn. Tiimityömme menikin nappiin ja tulokseksi Vsp ja ensimmäinen serti junnupojalle!
Toissa viikon lauantaina teimme pikavisiitin Kajaaniin. Junalla tietenkin, kuten viime aikoina on ollut tapana. Matka meni nappiin, mutta itse kehässä tyttö säikähti tuomarin sadetakkia ja tulokseksi Eva (ei voi arvostella). Mikä lie mörkökausi alkanut. Sama ujoilu toistui myös Pieksämäellä viime sunnuntaina, mutta Matti Luoson ollessa mukava tuomari sai Bertta mahdollisuuden tutustua tuomariin rauhassa. Kotkassa ujoutta ei ollut havaittavissa, kenties Kajaanin ja Pieksämäen sadesäällä ja tuomareiden sadevarusteilla oli vaikutuksensa pieneen tyttöön. Ennen en ole huomannut mitään ujoutta tuomareita kohtaan, kenties se kuuluu vain tähän ikään.
Menomatkan matkustimme tuttuun tyyliin yöjunalla.
Paluumatka suoritettiin intercity-junalla päiväsaikaan.
Kokenut junamatkailija malttaa jo istua aloillaan ilman remmiäkin :)
Välissä riehuttiin possun kanssa..
...ja sitten tietty nukuttiin.
Kotiin päästyä jätin kostean häkin kuivumaan olkkarin lattialle. Liekkö tyttö kotiutunut jo reissuelämään, kun piti kotonakin tunkeutua häkkiin nukkumaan :)
Kotkan näyttelyn yhteydessä yövyttiin Tupun ja Jarin luona. Saimme jälleen ihanan mahdollisuuden majoittua ykkösluokan bussissa, täysin omassa rauhassa.
Jättimäiset kiitokset Tupulle ja Jarille, sekä iki ihanille mastiffeille Armille, Fanylle, Jaskalle ja Danille. Unohtamatta Körmyä ja riiviö Kingiä :) Jälleen aivan mahtavaa laatuaikaa teitin porukan kanssa! Oili, Aune ja Bertta kiittävät!
Nyt muutama päivä kotona ja sitten lähdetään kohti Tanskaa ja Maailmanvoittaja-näyttelyä. Hulinaa tiedossa! Mukana Bertta ja bullmastiffit Patton, Molla ja Unto. Onneksi Riikka lähtee myös mukaan, ei ihan pelkät omat kädet riittäisi :D
Loppuun vielä kuva, jonka sain Bertan serkulta Voimalta perheineen. Kuva on otettu taannoisesta Oulaisten näyttelystä, jossa Bertta oli upeasti ROP.
Bertta ja Saurus Ruttunaamauutisissa!
Tekstistä ei taida saada selvää, mutta juuri ilmestyneestä Sebyn Ruttunaamauutisista löytyy päiväkirjatarina Bertan ja Sauruksen matkasta Montenegroon :)
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Pennun ja maatilan tuoksuja
Kylläpä aika kuluu siivillä, kun on ohjelmaa. Kesä on tullut ja täällä vietetään arjet tivakasti työpöydän ääressä. Illatkin ovatkin sitten kuluneet Bertan kanssa tokoillessa ja muutenkin ihanasta kesäsäästä koirien kanssa nauttiessa. Seuraavassa jälleen luvassa tilannepäivitystä kuvien muodossa..
Lassin siskolle Lindalle ja Teemulle kotiutui hetki sitten oma bullmastiffi. 'Meidän laumamme' saakin siis jatkoa :) Neiti suloisuus 'tottelee' nimeä Kylli ja on viralliselta nimeltään Bullgrin's Kate Cannot Dance. Vanhemmat ovat tutut Muffin ja Hagrid, eli loistava paketti lienee tiedossa :) Kovin on vilkas tyttö ja innolla odotamme, että kasvaa hieman, niin pääsee kunnolla mukaan tohinoihimme. Aune sai etuoikeuden ja pääsi heti etunenässä tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Voi vietävä miten suloinen ja reipas tyttönen on! Voip olla, että tulee Lindalle ja Teemullekin tuppauduttua entistä useammin.
Lassin siskolle Lindalle ja Teemulle kotiutui hetki sitten oma bullmastiffi. 'Meidän laumamme' saakin siis jatkoa :) Neiti suloisuus 'tottelee' nimeä Kylli ja on viralliselta nimeltään Bullgrin's Kate Cannot Dance. Vanhemmat ovat tutut Muffin ja Hagrid, eli loistava paketti lienee tiedossa :) Kovin on vilkas tyttö ja innolla odotamme, että kasvaa hieman, niin pääsee kunnolla mukaan tohinoihimme. Aune sai etuoikeuden ja pääsi heti etunenässä tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Voi vietävä miten suloinen ja reipas tyttönen on! Voip olla, että tulee Lindalle ja Teemullekin tuppauduttua entistä useammin.
Veimme Lindalle synttärilahjaksi pikku prinsessalle sopivat kipot
Tähän väliin tilannekuva, kun Bertta katsoi meidän kanssa elokuvaa. Kovasti ihmetteli, kun mies roikkui yht'äkkiä katosta ylös alaisin.
Viime viikonloppuna olimme sitten pitkästä aikaa koko pesueen voimin maatilamatkailulla. Luvassa oli Jämsän kaksi näyttelyä ja viime vuotisen kesän tyyliin etin netistä maatilakohteen. Jälleen meni nappiin ja nautimme vietävästi! Meillä oli varattuna koko viikonlopuksi oma mökki, täydellisellä keittiöllä, suihkulla, viidellä vuoteella jne..
vieraskirjan täyttöä
näkymä ikkunasta
päikkärit kehän jälkeen
raskasta myös kannustusjoukoille
Jämsänkoskella lenkillä
Maatilalla oli myös lypsykarjaa. Suurin osa viihdytti meitä lenkillä laitumen laidalla, pienimmät olivat vielä sisätiloissa.
Aune tutustuu sielunveljiinsä
Bertalla meni näytelmissä vaihtelevalla menestyksellä. Lauantaina saimme Soile Bisteriltä H:n, kuulemma tuhisemme liikaa. Voin vain kuvitella mitä sanomista olisi tullut jos olisi ollut yhtään lämpimämpi. Nyt siis oli todella kylmä ja pikkulikka piti ääntä pelkästään tuomarin tutkiessa. Jännä juttu että bulldoggi tuhisee haistellessaan :D Sunnuntaina menestyttiinkin sitten jo huimasti paremmin. Tuomarina Rodney McDowell Irlannista. Tiukka tuomari jakoi nauhoja aina hylätystä lähtien ja Bertta sijoittui hienosti narttujen toiseksi saaden vara-sertin.
Edellisen koiran kohdalla päädyttiin tekemään raporttia, jolloin meidän kohdalle napsahti pitkä odotusaika. Joutessamme teimme jopa tokoliikkeitä, ettei likka kyllästynyt odottamaan :D
Narttujen parhaat: 1. Möwens Lullabye ja 2.'Bertta'
Kuluneella viikolla on Bertasta ollut muuten juttu Anna-lehdessä. Koitan saada jutun joskus ladattua myös tänne blogiin. Mikäli se on edes mahdollista..Kiitos kaikille juttua kehuneille, itsekin olin yllättynyt kuinka mukavan toimittaja sai siitä laadittua. Ja jottei kaikki julkisuus lankeaisi Bertalle, on Oili myös päässyt parrasvaloihin. Kurkatkaapas linkin takaa ko. näyttelyn nettisivujen mallikoira http://www.showlink.fi/helsinki_syys10/index.html
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Mahtava viikonloppu! Sertijuhlaa!!
Takana uskomaton viikonloppu! Bertta tuuletti tänä viikonloppuna Suomessa ehkä isoiten koko elämässään :)
kuva: Anita Jussinoja
Lauantaina oli ohjelmassa Oulaisten ryhmänäyttely, jossa tuomarina toimi tiukkana tunnettu, mutta suuresti myös arvostettu Elina Haapaniemi. Koiria oli paikalla 8. Tuomari jakoi koirille laatuarvosteluja aina T:stä Eh:seen asti ennen kuin Bertan vuoro tuli astua kehään. Neiti esiintyi jälleen edukseen ja saimme ERInomaisen! Bertan lisäksi myös yksi avonarttu sai Erin, mutta Paras Narttu-kehässä kaikki meni nappiin ja Bertan sijoitukseksi ROTUNSA PARAS! Ja tietysti mukaan tuli SERTI, se ensimmäinen Suomesta!! Jälleen kerran liikutus oli mahdoton, kehästä ulos päästyäni vain tärisin ja piti mennä Bertan kanssa hetkeksi pois muiden luota ja vain halia!
Tässä vielä Bertan loistava arvostelu, tiukalta tuomarilta:
16 kk vanha. Feminiininen. Hyväntyyppinen juniorinarttu. Erittäin hyvä pää. Tummat silmät, jotka terveet. Erinomainen kulmahampainen väli. Sopiva luusto. Kohtuullinen rinnan leveys. Hyvä runko ja takakulmaukset. Liikkuu erinomaisin askelin.
Paluumatkalla saatiin myös hieman jännitystä. Matkasimme Oulaisiin siis Bertan kanssa junalla. Pasi ja Maiju tulivat Brutuksen ja Rolin kanssa autolla, eli seuraa itse näyttelyssä kuitenkin oli. Junamatka Oulaisiin päin meni ongelmitta, mutta paluumatkan aloitus oli melko jännä. Tulin melko väsyneenä ja onnesta sekaisena näyttelypaikalta Oulaisten juna-asemalle. Kuulin vain sanat IC ja Helsinki, ja juoksimme junaan. Lemmikkivaunun löydettyäni ihmettelin, kuinka paikkanumerot eivät täsmänneet. Siinä sitten odottelin konnaria, kun selvisi, että olen junassa matkalla pohjoiseen, junassa joka ON lähtenyt Helsingistä. Argh...mitäs nyt..Olimme matkanneet pohjoiseen jonkun kilometrin ja odotimme paikoillaan vastaantulevaa liikennettä. Kysyin saanko hypätä ulos junasta ja vaikka juosta takaisin Oulaisten asemalle. Se ei ole kuulemma sallittua ja viimeinen Helsinkiin menevä juna oli juuri tulossa vastaamme, eli en kerkeäisi siihen :(
Siinä sitten näytin koiranpentuilmettä Bertta vierelläni, kun konnari päätti soittaa Helsinkiin menevään junaan ja kysyä josko juna olisi vaikka myöhässä. Noh, eipä ollut, mutta junasta vastannut henkilö otti ohjat omiin käsiinsä: Helsinkiin menevä juna pysäytettiin pohjoiseen menevän junan kanssa samaan kohtaan, keskellä metsää ja 'pieni eksynyt tyttö' koirineen vaihdettiin lennosta oikeaan junaan :D Kyllä vaan, juuri näin tehtiin! Pykälien mukaista tai ei, mutta ne konnarit pelastivat minun viikonlopun, tippa tuli siinäkin heitä kiittäessä linssiin, taisi olla jo väsymykselläkin aikamoinen osallisuus.
Oikea junani tosiaan pysähtyi siihen väärän junan viereen, kun ne olivat kohdakkain. Konnarit nostivat minut, häkin yms ja Bertan yli metrin pudotuksen junasta. Saattoivat muutaman metrin ja toiset konnarit ottivat vastaan toisessa junassa. Kyllä siinä oli muutama matkalainen ikkunassa ihmettelemässä, mitä oikeen tapahtuu, kun juna seisoo keskellä metsää ja meikäläiset vaan juoksee junasta toiseen :) Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja kaikki kunnia ihanalle VR:n henkilökunnalle!!
Lauantaina kotiin päästyä, vedimme ruokaa napaan ja yöunille. Sunnuntaiaamuna oli startti Helsingin jäähallille KV näyttelyyn, englantilaisen kasvattajatuomarin arvosteltavaksi. Ja voiko enemmän nappiin viikonloppu jatkua!? Bertta Paras Narttu 3 ja koska edelle menneet nartut olivat jo valioja, napsahti tytöllemme toinen SERTI Suomesta!! Nyt ei tarvitsisi kuin odottaa sitä 2 vuoden ikää ja sitten koittaa saada vielä yksi serti valioituakseen Suomessa. Mutta arvatkaapa vaan, jäänkö kotiin sitä 2 vuoden iän saavuttamista odottamaan?! :D Esitin näyttelyssä myös Nemon ja tulokseksi PU3. Kennel Whelback's oli myös Rop-kasvattaja ja Bertan siskolle Hilmalle tuli vara-serti <3
Tässä vielä Bertan arvostelu. Tuomarina tosiaan englantilainen bulldoggikasvattaja Paul Harding, Pringham Bulldogs kennelistä: Very standard feminine bitch. Flat skull with correct ears. Dark eye, open nostils. Good layback. Correct bite and dentition. Good thrust of underjaw. Pleasing neck. Good layback of shoulder. Correct front. Enough rib. Pleasing topline and tailset. Well muscled quarters. Would just like a bit more of it. Went well, excellent sidegait.
Bulldoggien lisäksi pyörähdin myös bokseri- ja bullmastiffikehissä, mutta niistä ei mainittavaa menestystä herunut. Mutta erittäin spesiaalin päivästä teki myös mukani pyörinyt toimittaja ja valokuvaaja. He tekivät juttua koiranäyttelyistä ja pääroolissa olin minä ja Bertta, juttu julkaistaneen lähiaikoina, eli siitä lisää sitten. Mukavaa väkeä olivat ja juttu heidän kanssaan luisti. Hieman luulen heidän tuoneen lisää jännitystä esittämiseen, koska bulldoggikehässä meni välillä esiintyminen melkoiseksi sähellykseksi minun turhan jännittämisen takia.
Viikko sitten pyörähdimme myös Bertan ja Nemon kanssa Lappeenrannassa. Siitä en kerennytkään täällä vielä mainita. Tuomarina oli Marja Talvitie, joka ei ollut parissa viime näyttelyssä jakanut yhdellekään bulldogille ERIä. Pelon sekaisin tuntein siis lähdimme matkaan :) Kaikki meni kuitenkin nappiin. Bertalle tulokseksi JunEh1, johon olen äärimmäisen tyytyväinen Talvitieltä, sekä jymypottina Nemolle tulokseksi ValEri1 Pu1 ROP! Eli kyllä se tämäkin tuomari bulldogeissa palkitsee kun mieleinen koira eteen tulee! Muille ei eriä jaettu.
kuva: Anita Jussinoja
Lauantaina oli ohjelmassa Oulaisten ryhmänäyttely, jossa tuomarina toimi tiukkana tunnettu, mutta suuresti myös arvostettu Elina Haapaniemi. Koiria oli paikalla 8. Tuomari jakoi koirille laatuarvosteluja aina T:stä Eh:seen asti ennen kuin Bertan vuoro tuli astua kehään. Neiti esiintyi jälleen edukseen ja saimme ERInomaisen! Bertan lisäksi myös yksi avonarttu sai Erin, mutta Paras Narttu-kehässä kaikki meni nappiin ja Bertan sijoitukseksi ROTUNSA PARAS! Ja tietysti mukaan tuli SERTI, se ensimmäinen Suomesta!! Jälleen kerran liikutus oli mahdoton, kehästä ulos päästyäni vain tärisin ja piti mennä Bertan kanssa hetkeksi pois muiden luota ja vain halia!
Tässä vielä Bertan loistava arvostelu, tiukalta tuomarilta:
16 kk vanha. Feminiininen. Hyväntyyppinen juniorinarttu. Erittäin hyvä pää. Tummat silmät, jotka terveet. Erinomainen kulmahampainen väli. Sopiva luusto. Kohtuullinen rinnan leveys. Hyvä runko ja takakulmaukset. Liikkuu erinomaisin askelin.
Paluumatkalla saatiin myös hieman jännitystä. Matkasimme Oulaisiin siis Bertan kanssa junalla. Pasi ja Maiju tulivat Brutuksen ja Rolin kanssa autolla, eli seuraa itse näyttelyssä kuitenkin oli. Junamatka Oulaisiin päin meni ongelmitta, mutta paluumatkan aloitus oli melko jännä. Tulin melko väsyneenä ja onnesta sekaisena näyttelypaikalta Oulaisten juna-asemalle. Kuulin vain sanat IC ja Helsinki, ja juoksimme junaan. Lemmikkivaunun löydettyäni ihmettelin, kuinka paikkanumerot eivät täsmänneet. Siinä sitten odottelin konnaria, kun selvisi, että olen junassa matkalla pohjoiseen, junassa joka ON lähtenyt Helsingistä. Argh...mitäs nyt..Olimme matkanneet pohjoiseen jonkun kilometrin ja odotimme paikoillaan vastaantulevaa liikennettä. Kysyin saanko hypätä ulos junasta ja vaikka juosta takaisin Oulaisten asemalle. Se ei ole kuulemma sallittua ja viimeinen Helsinkiin menevä juna oli juuri tulossa vastaamme, eli en kerkeäisi siihen :(
Siinä sitten näytin koiranpentuilmettä Bertta vierelläni, kun konnari päätti soittaa Helsinkiin menevään junaan ja kysyä josko juna olisi vaikka myöhässä. Noh, eipä ollut, mutta junasta vastannut henkilö otti ohjat omiin käsiinsä: Helsinkiin menevä juna pysäytettiin pohjoiseen menevän junan kanssa samaan kohtaan, keskellä metsää ja 'pieni eksynyt tyttö' koirineen vaihdettiin lennosta oikeaan junaan :D Kyllä vaan, juuri näin tehtiin! Pykälien mukaista tai ei, mutta ne konnarit pelastivat minun viikonlopun, tippa tuli siinäkin heitä kiittäessä linssiin, taisi olla jo väsymykselläkin aikamoinen osallisuus.
Oikea junani tosiaan pysähtyi siihen väärän junan viereen, kun ne olivat kohdakkain. Konnarit nostivat minut, häkin yms ja Bertan yli metrin pudotuksen junasta. Saattoivat muutaman metrin ja toiset konnarit ottivat vastaan toisessa junassa. Kyllä siinä oli muutama matkalainen ikkunassa ihmettelemässä, mitä oikeen tapahtuu, kun juna seisoo keskellä metsää ja meikäläiset vaan juoksee junasta toiseen :) Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja kaikki kunnia ihanalle VR:n henkilökunnalle!!
Lauantaina kotiin päästyä, vedimme ruokaa napaan ja yöunille. Sunnuntaiaamuna oli startti Helsingin jäähallille KV näyttelyyn, englantilaisen kasvattajatuomarin arvosteltavaksi. Ja voiko enemmän nappiin viikonloppu jatkua!? Bertta Paras Narttu 3 ja koska edelle menneet nartut olivat jo valioja, napsahti tytöllemme toinen SERTI Suomesta!! Nyt ei tarvitsisi kuin odottaa sitä 2 vuoden ikää ja sitten koittaa saada vielä yksi serti valioituakseen Suomessa. Mutta arvatkaapa vaan, jäänkö kotiin sitä 2 vuoden iän saavuttamista odottamaan?! :D Esitin näyttelyssä myös Nemon ja tulokseksi PU3. Kennel Whelback's oli myös Rop-kasvattaja ja Bertan siskolle Hilmalle tuli vara-serti <3
Tässä vielä Bertan arvostelu. Tuomarina tosiaan englantilainen bulldoggikasvattaja Paul Harding, Pringham Bulldogs kennelistä: Very standard feminine bitch. Flat skull with correct ears. Dark eye, open nostils. Good layback. Correct bite and dentition. Good thrust of underjaw. Pleasing neck. Good layback of shoulder. Correct front. Enough rib. Pleasing topline and tailset. Well muscled quarters. Would just like a bit more of it. Went well, excellent sidegait.
Bulldoggien lisäksi pyörähdin myös bokseri- ja bullmastiffikehissä, mutta niistä ei mainittavaa menestystä herunut. Mutta erittäin spesiaalin päivästä teki myös mukani pyörinyt toimittaja ja valokuvaaja. He tekivät juttua koiranäyttelyistä ja pääroolissa olin minä ja Bertta, juttu julkaistaneen lähiaikoina, eli siitä lisää sitten. Mukavaa väkeä olivat ja juttu heidän kanssaan luisti. Hieman luulen heidän tuoneen lisää jännitystä esittämiseen, koska bulldoggikehässä meni välillä esiintyminen melkoiseksi sähellykseksi minun turhan jännittämisen takia.
Viikko sitten pyörähdimme myös Bertan ja Nemon kanssa Lappeenrannassa. Siitä en kerennytkään täällä vielä mainita. Tuomarina oli Marja Talvitie, joka ei ollut parissa viime näyttelyssä jakanut yhdellekään bulldogille ERIä. Pelon sekaisin tuntein siis lähdimme matkaan :) Kaikki meni kuitenkin nappiin. Bertalle tulokseksi JunEh1, johon olen äärimmäisen tyytyväinen Talvitieltä, sekä jymypottina Nemolle tulokseksi ValEri1 Pu1 ROP! Eli kyllä se tämäkin tuomari bulldogeissa palkitsee kun mieleinen koira eteen tulee! Muille ei eriä jaettu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)