Bullmastiffimme ovat Bullgrin's Especially So 'Aune', FRJW-11 LVJW-11 FI LT LV BY Ch BALT EE LV LT RU JCh Ardhub Miss Murphin 'Mildred' ja Librrani's Hey Jude 'Mauri. Englanninbulldoggimme ovat C.I.B. FI NO RU BY ME BG MK UA Ch BALT EE LV LT RU BY UA JCh Wheelback's Cajun Queen 'Bertta' ja Best Bulldogirona Viivi Wheelback 'Bonita'. Puikkonokkien kunniaa pitää yllä lk. mäyräkoira CIB CIE LTW-12 NORD BALT FI SE DK EE LT LV Ch Nimik Spanish Eyes 'Aili'.
Muistoissa kulkee suurin rakkauteni C.I.B. NORD BALT MULTI CH Bullgrin´s Charmed One 'Oili'.
Omistamme tytöt yhteistyössä kennel Bullgrin's (bullmastiffit), kennel Wheelback's (bulldogit) ja kennel Taxgemena (mäyräkoira) kanssa.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Nemosta Liettuan valio ja myös C.I.B.-anomus lähti eteenpäin :)

(Kuvat: Edita Zeromskiene)
Viime viikonloppuna ohjelmassa oli matka Vilnan kansainvälisiin näyttelyihin. Toimin reissussa bussin matkaoppaana viime vuotiseen tapaan. Iso kiitos taas reissuporukallemme, mahtava matka ja te teitte siitä paljon!

Bullmastiffeissa ei suurilla tuloksilla juhlittu, parhain oli Mollan pn2 sijoitus luokkasertillä ja vara-cacibilla molempina päivinä. Bulldogeissa sitten Nemo piti sunnuntaina huolen ettei kotiin matkata tyhjin käsin! Poju oli urosten voittaja, eli ns. VSP saaden sertin ja Cacibin. Näin Nemosta tuli Liettuan valio ja kasassa ovat kaikki vaaditut Cacibit Kansainväliseen muotovaliotitteliin ja kauan odotettu vuosikin tuli täyteen siitä ensimmäisestä. Tämän pojan kanssa on töitä tehty ja paljon, aina näyttelykursseista lähtien. Nyt viime vuoden treenaus on alkanut kantaa hedelmää ja tuloksetkin ovat sen mukaiset.

Kuten kasvattajan sanoja lainatekseni:
'' Nemo on luottohandlerinsa Viivi Alaluusuan kanssa osoittanut, että myös tyypiltään liioittelematon, hyvin liikkuva englanninbulldoggi voi menestyä näyttelykehissä. Lämpöiset kiitokset Viiville hyvästä yhteistyöstä, tästä on hyvä jatkaa!''
Iso kiitos Pasi, Liisa, Juha ja Tuija, luottamus ja kannustus on ollut tärkeää ja tästä pojasta on tullut minulle erittäin rakas!
Nyt lepäillään hetki, mutta joulupäivänä starttaa taas reissuporukka uusiin haasteisiin!
torstai 16. joulukuuta 2010
Messarin Voittajat

Rop-koira Venäjältä ja Vsp Molla Sadun kanssa, tuomari Gerard O'Shea
(kuva Teemu Pohja)
Takana pitkä viikonloppu messarissa. Kumpanakin päivänä tuli vietettyä messukeskuksella noin 12 tuntia. Aamulla ja päivällä omat rodut kehässä, illalla jännättiin katsomossa ryhmäkehiä. Jo perinteeksi muodostuneesti jään joka kerta messariin seuraamaan myös isot ryhmäkehät. Siellä on sitä tunnelmaa! Kiitos Henni ja Maiju, ettei tällä kertaa tarvinnut siellä yksin kyynelehtiä :D
Viikonlopun tittelien saannista piti huolta bullmastiffitiimimme! Molla nappasi lauantaina narttujen voitolla Helsinki Voittaja 2010 tittelin itselleen ja Etta sijoittui narttujen toiseksi, junnunarttujen voitolla irtosi Helsinkin Juniori Voittaja 2010 titteli. Tällä kertaa itse olin vai kehän laidalla kuolarätin pitäjänä ja tietty taas piti vollottaa suosikki tyttöjen menestyksestä :) Ootte te mahtavia!!
Sunnuntaina pääsin sitten itse kehään kummankin tähden kanssa, Mollan ja Ettan. Molalle ei nyt enää irronnut titteliä, mutta Etta jatkoi tuttuun tyyliin voittaen juniorinartut ainoana Erin saaneena :) Ja titteliksi ropahti sitten Juniori Voittaja 2010. Tuhannesti onnea Sadut! Tuota tyttöä ei voi muuta kuin rakastaa!

Molla
(kuva Rea-Leena Vaikkola)

junnutytöt Etta ja Remarkabull Iiris
(kuva Rea-Leena Vaikkola)
Bulldoggeja olikin viikonlopulle sitten ilmoitettu noin 50 kipaletta per päivä. Tuhinaa siis piisasi ja hienoa oli päästä näkemään jos jonkinlaista kaveria :) Suurempaa menestystä ei meille tullut, mutta ilokseni myös Bertta jaksoi esiintyä todella mallikkaasti. Liekkö nyt tullut aikuiseksi kun kaksi vuotta täytti :) Bertalle lauantaina tulokseksi ValEri, sunnuntaina ValEri4. Hauskin kohta viikonlopussa oli varmaan Bertan lauantain arvostelu. Pituudeltaan yksi lause: ''She has everything what a dog needs to be champion.'' Koiralla on kaikki, mitä se tarvitsee ollakseen valio.. Mitäpä siihen enää lisäämään :D

Bertta
(kuva Liisa Suoninen)
Vaikka viikonloppuna tuli menestystäkin, varjosti onnea takaraivossa koko ajan surullinen tapahtuma. Unto voi huonosti ja maanantaina rakas ystävämme nukkui pois. Tätä ihanaa herrasmiestä, iloista hännänheiluttajaa, railakasta rymyäjää, ihanaa Untoa, tulee valtava ikävä. Emme koskaan unohda sinua. Sinua jää syvästi kaipaamaan koko perheemme: Viivi ja Lassi, sekä ikuisesti sinun tyttösi Oili, Aune, Bertta ja Mildred. Sinä olit meille SE ÄIJÄ.

Mildred Unton vieraana Unton tähystystornissa kesällä 2010.
(kuva Riikka Lönnström)
Surulle ei ole loppua, mutta yritämme muistella niitä ihania hetkiä, joita pojan kanssa saimme kokea. Välillä ne parhaimmat lähtee aivan väärin ensimmäisinä. Muistakaa halata rakkaita karvanaamojanne, koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua. Mikolle ja Riikalle voimia jaksaa eteenpäin. Vielä se hulina ja hännänheilutus palaa teidänkin taloon ja Unto rakas seuraa pilven reunalta ja opettaa uudelle väelle vippaskonsteja :D
Nyt täytyykin ruveta sitten pakkaamaan kamoja taas kassiin...huomenna kutsuu jälleen ulkomaat :)
maanantai 29. marraskuuta 2010
Rotuspesialistikin tykkäsi !!
Olle (Unton poika) Rotunsa Paras pentu ja Mildred Vastakkaisen Sukupuolen Paras pentu @ Best In puppyshow, Helsinki 27.11.2010
Tuomarina Suomen ensimmäinen kasvattajatuomari, rotuspesialisti Sanna Vakkilainen
MAHTAVA PÄIVÄ! Voi sentään, kun olin jännittänyt tätä päivää. Tiesin Sannan olevan super tiukka ja hän jos joku Suomen tuomareista osaa arvostella bullmastiffeja! Kaikki kuitenkin sujui melko nappiin ja tuomari piti Mildredistä, vaikka näpäyttikin, että tällä kertaa handleri kyllä jännitti vähän liikaa :) En tiedä mistä johtui, mutta tosiaan kädet sheikkasivat hulluna kehässä ja aamusta lähtien oli perhosia vatsassa. Kenties jännityksen aiheutti se, että arvostan todella tämän tuomarin mietteitä ja tiesin hänen olevan äärettömän tarkka. Vaikka tunnenkin tuomarin entuudestaan tiesin, ettei tälle naiselle ns. naamasta ole ainakaan mitään positiivista hyötyä eli täysin siemauksin voimme olla tyytyväisiä menestyksestämme. Sanna ei myöskään nykyisin, tuomariksi valmistumisen jälkeen, juurikaan kommentoi koiria muuta kun kehässä, joten hänen mielipidettään Mildredistä en tiennyt ennen kehää laisinkaan. Perhe ja tutut naureskelivat koko viikon minulle, kun hermoilin jo ennakkoon lauantaita. Satoja näytelmiä on takana ja isoja kehiä merkittävissä näyttelyissä, mutta silti tämä pentunäyttely oli varmasti historian jännittävimpiä minun kohdalla :) Kiitokset tuomarille tarkasta ja hienosta arvostelusta. Arvostan!
Sain esittää ihanaa Ollea sekä rotukehässä, että jatkoon isossa ryhmäkehässä. Kiitos Sari ja isot onnittelut! Huippumies! Mildredistä ja Ollesta tulee varmasti vielä kelpo parivaljakko kehiin!
Tässä sitten se Mildredin paljon jännitetty arvostelu:
'' 7kk punainen kauniin tasapainoisesti kehittynyt narttupentu. Hyvä rodunomainen vahvuus ja sukupuolileima. Erittäin hyvä kallo. Kookkaat, mutta hyväasentoiset korvat. Kuono saa täyttyä vielä silmien alta. Kauniit silmät. Erinomainen tasapurenta. Leveät leuat. Toivottavasti koiran pigmentti vahvistuu iän myötä. Aavistuksen lyhyt kaula. Hyvä ylä- ja alalinja. Ikään nähden erittäin hyvin kehittynyt eturinta ja rintakehä. Hieman lyhyt pysty olkavarsi, muuten rodunomaisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Voisi olla enemmän draivia liikkeessä. Ystävällinen käytös. Olisi vielä enemmän edukseen esittäjän rauhallisemman käytöksen myötä.''
Olen äärettömän tyytyväinen arvosteluun, ns. ilmaiseksi kun ei tältä tuomarilta mitään saa. Vielä kun saisin likan juoksemaan kehässäkin samalla vauhdilla kuin ulkona, niin hyvä tulee :) Liikkeet ovat oikeanlaiset, askelpituus ja leveys loistava, mutta se vauhti...se vauhti tuntuu välillä kehissä puuttuvan..Mietitään uusia kikkoja ja kenties, kun lihaksia tulee lisää ja honkkelius vähenee niin homma paranee :)
Kävimme neidin kanssa lemmikkimessuilla myös ns. koiraneuvolassa, jossa sai mittailla pentunsa ilmaiseksi. Neidolla on nyt ikää reilut 7 kuukautta: painoa 39kg ja säkäkorkeus oli 58cm. Kolme kiloa ja kolme senttiä ollaan vielä aikuisen bullmastiffinartun rotumääritelmän alarajoista, mutta kuten viikonlopun tuomarikin totesi, niin hyvässä kasvuvauhdissa ollaan ja varmasti varsin mallikkaan kokoinen neidistä kasvaa :)
Tulevalla viikolla jatkan vielä pari päivää ns. kesätöitäni. Joulukuu meneekin sitten pelkillä kauppatöillä eli luvassa ihanan paljon metsäilyä ja hangessa hyppelyä täysin valoisaan aikaan. Koulukin jatkuu suuremmalla teholla vasta tammikuussa. Pakkaset saavat meidän puolesta jatkua, välipäiviksi on suunnitelmissa livahtaa mökille pidemmäksikin aikaa ja rallatella järven jäällä olan takaa! Ennen joulua luvassa vielä kuitenkin Voittajanäyttelyt ja ulkomaankeikkaakin. Voittajiin tosin lähden vain handlaamaan omien koirien jäädessä kotiin.
Nautitaan lumesta ja pakkasesta! Parempi tuo kylmyys, kun ainainen loskaralli!
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Ulkomaannäytelmiä ja talven odottelua..
Täällä vietetään normaalia loppusyksyä ja alkutalvea. Ulkomaannäyttelyreissuja piisaa ja lumesta iloitaan aina uudelleen, kun edelliset välissä sulaa pois.
Aune on jatkanut verenluovuttajan uraansa ja kävimme toistamiseen luovuttamassa verta Viikin eläinsairaalassa. Palkaksi jälleen herkkuruokaa, ruokasäkki ja nyt myös luovuttajamerkki pantaan roikkumaan. Neito on sairaalan suosiossa, ystävällisen ja iloisen jättiläisen maineellaan :)
Aune on jatkanut verenluovuttajan uraansa ja kävimme toistamiseen luovuttamassa verta Viikin eläinsairaalassa. Palkaksi jälleen herkkuruokaa, ruokasäkki ja nyt myös luovuttajamerkki pantaan roikkumaan. Neito on sairaalan suosiossa, ystävällisen ja iloisen jättiläisen maineellaan :)
(kuva ensimmäiseltä luovutuskerralta)
Syksyn märät ja kylmät illat voivat tuntua myös tyttöjen turkissa inhalta. Niimpä ostimme neidoille uudet soft shell takit pikkupakkasille ja vesisateelta suojaamaan.

(www.hooks.fi)
Syksyn märät ja kylmät illat voivat tuntua myös tyttöjen turkissa inhalta. Niimpä ostimme neidoille uudet soft shell takit pikkupakkasille ja vesisateelta suojaamaan.

(www.hooks.fi)
Seuraavassa kuvassa Aune ei vielä ollut saanut omaansa, mutta nyt on sekin Hööks hevostarvikeliiken keskusvarastolta saatu hommattua. Tyylikästä mustaa ja punaista, heijastinreunat viimeistelevät turvallisuuden.
Lokakuun lopussa oli vuorossa Lahden kansainvälinen näyttely. Sieltä bulldogeille luokkasijoitukset. Bertta ValEri2 ja Nemo ValEri4. Etta bullmastiffia handlasin puolittain kehän menessä puolittain bulldoggien kanssa päällekäin. Etalle 1-vuotissyntymäpäivänä tulokseksi narttujen voitto eli VSP ja serti! Onnea Sadut!
Marraskuun alussa vuorossa oli jo perinteeksi muodostuneet kansainväliset näyttelyt. Mildred oli kumpanakin päivänä Rop-pentu ja pääsi lauantaina BIS-pentu kehässä varmaan lähes 40 pennun joukosta 8 parhaan joukkoon! Bertta oli lauantaina narttujen kolmas ja sunnuntaina sai eh:n. Toisaalta serti ja cacib tarpeita Virosta ei toistaiseksi ollutkaan. Nemo nappasi kumpanakin päivänä Cacibin ollen lauantaina pu2 ja sunnuntaina Rop. Molla tuulettikin sitten porukan parhaiten ollen kumpanakin päivänä Rotunsa Paras saaden Cacibit ja sertin ja tullen Viron muotovalioksi.

Tarto, Viro 6.11.2010 Vsp 'Ramses' ja Rop 'Molla'
Tarto, Viro 7.11.2010 Vsp 'Ramses' ja Rop 'Molla'
tuomari Gerard Hickey Irlanti
tuomari Gerard Hickey Irlanti
Tarto, Viro 7.11.2010 Rop 'Nemo'
tuomari Gerard Hickey, Irlanti
Nemo kauneusunilla Tarton hotellissa
Kaunis Molla kehässä
28.10. Sain myös ensimmäistä kertaa olla mukana ihan luonnollisessa synnytyksessä. Keisarinleikkauksessa olen ollut aikaisemminkin mukana, mutta nyt pääsin kätilöksi Saimin synnytykseen. Pattonille ja Saimille syntyikin neljä iki ihanaa poikaa, työnimiltään: Lassi, Juho, Emmeth ja Edison.
ikää 1 pv
ikää 6 pv
ikää 5 pv
Nyt viime viikonloppuna oli vuorossa niin ikään perinteeksi muodostunut marraskuinen retki Minskiin. Mukaani reissuun lähti Mildred, Molla, Nemo ja Bertta. Ja upeastihan se meni jälleen! Mildred oli molempina päivinä Rop-pentu! Molla valioitui lauantaina! Lauantaina Bertta sai eh:n ja Nemon huomasin ontuvan jalkaansa juuri kehään mennessäni. Kenties matkarasitusta ja kovasti oltiin pettyneitä bulldoggien osalta tuloksiin. Onneksi sunnuntai vielä odotti vuoroaan ja silloin homma menikin nappiin!Nemo valioitui ja Bertta tuuletteli kaikkien yllätykseksi narttujen voittoon saaden Cacibin, sertin ja tullen Valkovenäjän valioksi!
BY Ch oli Bertalle jo 11. valiotitteli, vaikka ikää on edelleen alle kaksi vuotta. Cacib oli myös jo neljäs eri maasta, eli hyvin pikku neidillä pyyhkii :) Sunnuntain tuomari oli Åke Cronander Ruotsista, jonka maine tiukkaakin tiukempana mairitteli voittoa entisestään :) Nyt ei jättimäinen koko ollut valttia, vaan kompaktius sekä hyvät liikkeet ja hyvä niin!


(kuva Victorybulls)
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Mildred harrastaa..
Kuluva viikko on mennyt teemalla 'Mildredin uudet harrastukset'. Saimme Pasilta lahjaksi pari koko allas uintikertaa Hyvinkään koirakylpylään hyvän Tromssan menestyksen johdosta :) Mukaan uimaan lähtivät perheen bullmastiffit. Mildred yllättikin heti ekalla kerralla. Typyn uimavauhti on huisisti nopeampaa kuin sunnuntaiuimareiden Oilin ja Aunen. Myös ilman liivejä huiskittiin kovaa vauhtia. Niin oli kivaa, että nyt parin kerran jälkeen on suunnitelmissa ostaa useamman kerran uintikortti lähiaikoina. Oilin, Aunen ja Bertan kanssa onkin uitu aikoinaan mutta jostain syystä uintiharrastus oli unohtunut taka-alalle viime aikoina.

Oili edellä ja Mildred tiukasti imussa mukana.

Oili saa etumatkaa kun on nopeampi lähtemään altaaseen, Mildred tosin loppuvaiheessa uintivuoroa keksi että ponnistamalla rampista saa aika hyvin etumatkaa heti alussa :)

Ja välissä mennään sitten aina myö silman liivejä. Ekalla kerralla meillä oli mukana uittaja varmistamassa Mildredin taidot. Toisella kerralla ei uittajaa enää tarvittu.
Pääsimme Mildredin kanssa myös kovin haluttuun raunioryhmään. Isot kiitokset Hennille avustuksessa ja kouluttajan ylipuhumisessa :) Treenaamme siis Helsingin Pelastuskoirien perusryhmässä. Luvassa raunioita ja hakumetsää kumpaakin. Tässä muutamia kuvia rauniotreenipaikasta niille, keille harrastus on uusi. Raunioetsinnässä on siis kysymys siitä, että koira opetetaan etsimään ihmisiä esim maanjäristysalueelta. Treenipaikkana meillä on Helsingin Pelastuslaitoksen harjoittelualue Herttoniemessä. Alue matkii maanjäristysraunioita ja lisäksi alueella oli myös vanha lentokone, vanha bussi, vanha raitovaunu, kontteja yms..
Tässä muutamia kuvia alueelta ja piiloista joita treenauksessa käytetään.

Vanha lentokone on sama joka oli Cliffhanger elokuvassa

Koira voi etsiä maalimiestä myös konttien seasta.

Piiloja löytyy myös rengaskasoista. Renkaiden takana on toinen piilo, josta lähtee tunneli suoraan maanalle.

Tässä näkyy putken pää. Putki jatkuu maanalla useita metrejä sisältäen risteyksiä ja useita uloskäyntejä. Vieressä on myös ns umpipiilo, eli luukku, josta saa metallioven kiinni.

Tässä ryökkiössä näkyy myös yksi hyvä piilo, johon ihminen voi kaivautua.
Aloitimme aluksi Mildredin kanssa makkararingillä, eli ihmiset hajaantuivat lähtöalueelle ja aina Mildredn tullessa luokse sai se lihapullan paloja. Kouluttaja huomasi heti Mildredin innon ja sanoi että kyllä me siirryumme itse raunioalueelle heti ensimmäisellä kerralla. Eli otin Mildredin kiinni ja maalimiehet menivät alueelle piiloihin.
Sitten päästin Mildredin irti ja johan alkoi vauhti. Pimeästä raunioalueesta huolimatta jännityksestä ei ollut pennulla tietoakaan, vaan enempi sai pelätä pysyykö honkkelijalat mukana menossa epätasaisella alueella. Koska kyseessä pentu ja painava sellainen oli lohkareiden päällä surffailu aika hupaisan näköistä, varsinkin kun likalla ei ollut aikomustakaan varoa mihin juoksi. Muut maalimiehet löytyivät helposti, mutta jostain syystä yhden putken suulla ollut ukko ei tahtonut millään löytyä. Mildred lähtikin etsimään sitä kauempaa ja yhdessä kohtaa kouluttaja sanoi että kokeileppa menisikö se putkeen. Putkeen eivät siis edes kaikki aikuiset koirat uskalla aina mennä. Noh, minä näytin kerran kädellä putkeen ja sanoin että 'etsi'. Sinnehän se likka sujahti ja juoksi putkessä muutaman metrin jolloin päätyi putken ulostuloaukoon, jossa maalimies olikin piilossa :) En tajunnut lainkaan että tämä putki oli piilon toinen pää, mutta ilmesesti sieltä tuli voimakkaampi haju ihmisestä kun siitä suuaukosta josta oletimme Mildredin helpommin ukon löytävän. Voi juma olin ylpeä! Kouluttaja ja maalimiehet kehuivat kovasti kuinka rohkea tyttö oli ekalla kerralla jo. Ei ilmeisesti kukaan osannut aavistaa tällaista vauhtia :) Mahtavaa, meidän uusi lemppariharrastus!
Viime sunnuntaina harrastimme sitten ylläri ylläri näyttelyitä. Lahden pentunäyttelyyn oli ilmoitettu jopa 7 bullmastiffia, 3 urosta ja 4 narttua. Kovasti jännitti etukäteen kun vastassa oli useampikin hieno koiruli.
tuomarina oli Kristiina Niemelä

Oili edellä ja Mildred tiukasti imussa mukana.

Oili saa etumatkaa kun on nopeampi lähtemään altaaseen, Mildred tosin loppuvaiheessa uintivuoroa keksi että ponnistamalla rampista saa aika hyvin etumatkaa heti alussa :)

Ja välissä mennään sitten aina myö silman liivejä. Ekalla kerralla meillä oli mukana uittaja varmistamassa Mildredin taidot. Toisella kerralla ei uittajaa enää tarvittu.
Pääsimme Mildredin kanssa myös kovin haluttuun raunioryhmään. Isot kiitokset Hennille avustuksessa ja kouluttajan ylipuhumisessa :) Treenaamme siis Helsingin Pelastuskoirien perusryhmässä. Luvassa raunioita ja hakumetsää kumpaakin. Tässä muutamia kuvia rauniotreenipaikasta niille, keille harrastus on uusi. Raunioetsinnässä on siis kysymys siitä, että koira opetetaan etsimään ihmisiä esim maanjäristysalueelta. Treenipaikkana meillä on Helsingin Pelastuslaitoksen harjoittelualue Herttoniemessä. Alue matkii maanjäristysraunioita ja lisäksi alueella oli myös vanha lentokone, vanha bussi, vanha raitovaunu, kontteja yms..
Tässä muutamia kuvia alueelta ja piiloista joita treenauksessa käytetään.
Vanha lentokone on sama joka oli Cliffhanger elokuvassa
Koira voi etsiä maalimiestä myös konttien seasta.
Piiloja löytyy myös rengaskasoista. Renkaiden takana on toinen piilo, josta lähtee tunneli suoraan maanalle.
Tässä näkyy putken pää. Putki jatkuu maanalla useita metrejä sisältäen risteyksiä ja useita uloskäyntejä. Vieressä on myös ns umpipiilo, eli luukku, josta saa metallioven kiinni.
Tässä ryökkiössä näkyy myös yksi hyvä piilo, johon ihminen voi kaivautua.
Aloitimme aluksi Mildredin kanssa makkararingillä, eli ihmiset hajaantuivat lähtöalueelle ja aina Mildredn tullessa luokse sai se lihapullan paloja. Kouluttaja huomasi heti Mildredin innon ja sanoi että kyllä me siirryumme itse raunioalueelle heti ensimmäisellä kerralla. Eli otin Mildredin kiinni ja maalimiehet menivät alueelle piiloihin.
Sitten päästin Mildredin irti ja johan alkoi vauhti. Pimeästä raunioalueesta huolimatta jännityksestä ei ollut pennulla tietoakaan, vaan enempi sai pelätä pysyykö honkkelijalat mukana menossa epätasaisella alueella. Koska kyseessä pentu ja painava sellainen oli lohkareiden päällä surffailu aika hupaisan näköistä, varsinkin kun likalla ei ollut aikomustakaan varoa mihin juoksi. Muut maalimiehet löytyivät helposti, mutta jostain syystä yhden putken suulla ollut ukko ei tahtonut millään löytyä. Mildred lähtikin etsimään sitä kauempaa ja yhdessä kohtaa kouluttaja sanoi että kokeileppa menisikö se putkeen. Putkeen eivät siis edes kaikki aikuiset koirat uskalla aina mennä. Noh, minä näytin kerran kädellä putkeen ja sanoin että 'etsi'. Sinnehän se likka sujahti ja juoksi putkessä muutaman metrin jolloin päätyi putken ulostuloaukoon, jossa maalimies olikin piilossa :) En tajunnut lainkaan että tämä putki oli piilon toinen pää, mutta ilmesesti sieltä tuli voimakkaampi haju ihmisestä kun siitä suuaukosta josta oletimme Mildredin helpommin ukon löytävän. Voi juma olin ylpeä! Kouluttaja ja maalimiehet kehuivat kovasti kuinka rohkea tyttö oli ekalla kerralla jo. Ei ilmeisesti kukaan osannut aavistaa tällaista vauhtia :) Mahtavaa, meidän uusi lemppariharrastus!
Ensi viikolla treenaammekin raunioiden sijasta sitten pimeässä vanhassa talossa. Ilmeisesti etsimme ihmisiä talosta, jännittävää :)
Viime sunnuntaina harrastimme sitten ylläri ylläri näyttelyitä. Lahden pentunäyttelyyn oli ilmoitettu jopa 7 bullmastiffia, 3 urosta ja 4 narttua. Kovasti jännitti etukäteen kun vastassa oli useampikin hieno koiruli.
Vaikka itseä jännitti vietävästi ei se näyttänyt siirtyvän Mildrediin. Mildred esiintyi todella vapautuneesti ja häntä heilui miltei koko ajan! Mildred voitti ensin pienet nartut (5-7kk) ja sen jälkeen myös isompien narttujen voittajan. Lopulliseksi tulokseksi tuli VSP eli paras narttu :)
tuomarina oli Kristiina Niemelä
Ja tässä arvostelu:'' Erittäin lupaava. Kaunis pään profiili ja ilme. Tasapurenta. Hyvin asettuneet korvat. Kaunis kaula ja ylälinja. Eritt. lupaava rintakehä. Hyvät tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu hyvin. Esiintyy ja esitetään hyvin. Ystävällinen ja iloinen.''
Aikasamanmoisen arvostelun tuntui antaneen kaikille, mutta pariakin narttua tuomari oli sanonut liian tuhdiksi, sen sijaan meidän luuviulu oli tuomarin mieleen. Mildred oli selvästi sutjakampi muihin verrattuna, mutta korkeudessa emme hävinneet juurikaan edes selvästi vanhemmille. Neiti siis panostanut korkeuskasvuun ja hoikkana yritetään pysyä jatkossakin kasvun ajan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













