Oili edellä ja Mildred tiukasti imussa mukana.
Oili saa etumatkaa kun on nopeampi lähtemään altaaseen, Mildred tosin loppuvaiheessa uintivuoroa keksi että ponnistamalla rampista saa aika hyvin etumatkaa heti alussa :)
Ja välissä mennään sitten aina myö silman liivejä. Ekalla kerralla meillä oli mukana uittaja varmistamassa Mildredin taidot. Toisella kerralla ei uittajaa enää tarvittu.
Pääsimme Mildredin kanssa myös kovin haluttuun raunioryhmään. Isot kiitokset Hennille avustuksessa ja kouluttajan ylipuhumisessa :) Treenaamme siis Helsingin Pelastuskoirien perusryhmässä. Luvassa raunioita ja hakumetsää kumpaakin. Tässä muutamia kuvia rauniotreenipaikasta niille, keille harrastus on uusi. Raunioetsinnässä on siis kysymys siitä, että koira opetetaan etsimään ihmisiä esim maanjäristysalueelta. Treenipaikkana meillä on Helsingin Pelastuslaitoksen harjoittelualue Herttoniemessä. Alue matkii maanjäristysraunioita ja lisäksi alueella oli myös vanha lentokone, vanha bussi, vanha raitovaunu, kontteja yms..
Tässä muutamia kuvia alueelta ja piiloista joita treenauksessa käytetään.
Vanha lentokone on sama joka oli Cliffhanger elokuvassa
Koira voi etsiä maalimiestä myös konttien seasta.
Piiloja löytyy myös rengaskasoista. Renkaiden takana on toinen piilo, josta lähtee tunneli suoraan maanalle.
Tässä näkyy putken pää. Putki jatkuu maanalla useita metrejä sisältäen risteyksiä ja useita uloskäyntejä. Vieressä on myös ns umpipiilo, eli luukku, josta saa metallioven kiinni.
Tässä ryökkiössä näkyy myös yksi hyvä piilo, johon ihminen voi kaivautua.
Aloitimme aluksi Mildredin kanssa makkararingillä, eli ihmiset hajaantuivat lähtöalueelle ja aina Mildredn tullessa luokse sai se lihapullan paloja. Kouluttaja huomasi heti Mildredin innon ja sanoi että kyllä me siirryumme itse raunioalueelle heti ensimmäisellä kerralla. Eli otin Mildredin kiinni ja maalimiehet menivät alueelle piiloihin.
Sitten päästin Mildredin irti ja johan alkoi vauhti. Pimeästä raunioalueesta huolimatta jännityksestä ei ollut pennulla tietoakaan, vaan enempi sai pelätä pysyykö honkkelijalat mukana menossa epätasaisella alueella. Koska kyseessä pentu ja painava sellainen oli lohkareiden päällä surffailu aika hupaisan näköistä, varsinkin kun likalla ei ollut aikomustakaan varoa mihin juoksi. Muut maalimiehet löytyivät helposti, mutta jostain syystä yhden putken suulla ollut ukko ei tahtonut millään löytyä. Mildred lähtikin etsimään sitä kauempaa ja yhdessä kohtaa kouluttaja sanoi että kokeileppa menisikö se putkeen. Putkeen eivät siis edes kaikki aikuiset koirat uskalla aina mennä. Noh, minä näytin kerran kädellä putkeen ja sanoin että 'etsi'. Sinnehän se likka sujahti ja juoksi putkessä muutaman metrin jolloin päätyi putken ulostuloaukoon, jossa maalimies olikin piilossa :) En tajunnut lainkaan että tämä putki oli piilon toinen pää, mutta ilmesesti sieltä tuli voimakkaampi haju ihmisestä kun siitä suuaukosta josta oletimme Mildredin helpommin ukon löytävän. Voi juma olin ylpeä! Kouluttaja ja maalimiehet kehuivat kovasti kuinka rohkea tyttö oli ekalla kerralla jo. Ei ilmeisesti kukaan osannut aavistaa tällaista vauhtia :) Mahtavaa, meidän uusi lemppariharrastus!
Ensi viikolla treenaammekin raunioiden sijasta sitten pimeässä vanhassa talossa. Ilmeisesti etsimme ihmisiä talosta, jännittävää :)
Viime sunnuntaina harrastimme sitten ylläri ylläri näyttelyitä. Lahden pentunäyttelyyn oli ilmoitettu jopa 7 bullmastiffia, 3 urosta ja 4 narttua. Kovasti jännitti etukäteen kun vastassa oli useampikin hieno koiruli.
Vaikka itseä jännitti vietävästi ei se näyttänyt siirtyvän Mildrediin. Mildred esiintyi todella vapautuneesti ja häntä heilui miltei koko ajan! Mildred voitti ensin pienet nartut (5-7kk) ja sen jälkeen myös isompien narttujen voittajan. Lopulliseksi tulokseksi tuli VSP eli paras narttu :)
tuomarina oli Kristiina Niemelä
Ja tässä arvostelu:'' Erittäin lupaava. Kaunis pään profiili ja ilme. Tasapurenta. Hyvin asettuneet korvat. Kaunis kaula ja ylälinja. Eritt. lupaava rintakehä. Hyvät tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu hyvin. Esiintyy ja esitetään hyvin. Ystävällinen ja iloinen.''
Aikasamanmoisen arvostelun tuntui antaneen kaikille, mutta pariakin narttua tuomari oli sanonut liian tuhdiksi, sen sijaan meidän luuviulu oli tuomarin mieleen. Mildred oli selvästi sutjakampi muihin verrattuna, mutta korkeudessa emme hävinneet juurikaan edes selvästi vanhemmille. Neiti siis panostanut korkeuskasvuun ja hoikkana yritetään pysyä jatkossakin kasvun ajan.
Rop Remo (8kk) Vsp Mildred (6kk)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti